Romaneja vai romanialaisia?

Ilta-Sanomat julkaisi eilen uutisen, jossa kerrottiin Etelä-Suomessa toimineesta romanialaisten paritus- ja omaisuusrikosringistä. Suomessa asuva romanialainen oli järjestänyt sekä parittajat että prostituoidut Suomeen. Samainen mies oli myös tiedustellut Romaniasta saapuneille murtovarkaille kohteet etukäteen. Vaikka parituksen ja omaisuusrikosten järjestelijät Romanian päässä eivät olleetkaan poliisin mukaan samaa porukkaa, saman linkin käyttö Suomen päässä viittaa vahvaan yhteistyöhön lähtömaassa.

Vaikka uutisessa vältetäänkin romani-sanan käyttöä ja puhutaan poliittisesti korrektisti romanialaisista, useat tekijät viittaavat siihen, että tekijät olivat nimenomaan Romanian romaneita. Kuten tästä videosta voitte todeta, lähtömaasta käsin ohjattu toiminta ja sinne suuntautuva rikoksista saatu tuotto (josta suurin osa siis menee muille tahoille kuin itse rikosten tekijöille), ovat romanirikollisuudelle tyypillisiä toimintamalleja. Kuten myös omien sukulaisten parittaminen (kaikki rikoksentekijät kuuluivat samaan sukuun). Kuten myös väkivallan käyttäminen kentällä toimivien rikollisten motivointikeinona. Ja koska poliisi puhuu samassa yhteydessä romanikerjäläisistä, lienee kaikille selvää, mistä on kyse.

On ymmärrettävää, että poliisi ei voi kommentoida rikoksentekijöiden etnistä taustaa, vaan pelkkä kansalaisuuden ilmoittaminen riittää. Mutta jos tiettyyn etniseen ryhmään liittyvän rikollisuuden arviointi ei ole poliisin tehtävä, sen tulisi olla lehdistön tehtävä. Lehdistö saa puhua erilaisista etnisistä ryhmittymistä valtioiden sisällä (esimerkiksi terroristijärjestö ETA:sta ei puhuta espanjalaisten terroristijärjestönä vaan baskien terroristijärjestönä). Jostain syystä Romanian romanien kohdalla näin ei tehdä, vaikka pitäisi - koska toimittajat pelkäävät leimaantuvansa rasisteiksi. Kyse ei kuitenkaan ole rasismista, demonisoinnista tai leimaamisesta, vaan asioiden käsittelystä niiden oikeilla nimillä. Itse asiassa, kun tiedetään, että romanialaiset ja romanit ovat kaksi kokonaan erilaista ja erillistä kansaa, tällainen uutisointi leimaa KAIKKI romanialaiset romanien tekemien rikosten vuoksi.

Erityisen ongelmallisen lehdistön piittaamattomuudesta tekee uutisen viimeinen lause:

"Poliisin mukaan katujen romanikerjäläisillä ei ole vyyhden kanssa mitään tekemistä."

Tämä saattaa olla faktuaalisesti totta - romanikerjäläisillä ei välttämättä ole tekemistä juuri tämän vyyhden kanssa. Mutta isommassa mittakaavassa väite ei pidä paikkaansa: samat tahot, jotka järjestävät maahan prostituoituja ja omaisuusrikollisia, järjestävät maahan kerjäläisiä. Samat tahot maksavat heidän matkansa ja odottavat tuottoja kerjäämisestä väkivallan uhalla. Ja samat tahot Suomen päässä pitävät rikollispomot informoituina paikallisesta lainsäädännöstä sekä tiedustelevat kerjäläisille parhaat kerjäyskohteet ja -metodit.

Aina kun romanikerjäläisistä puhutaan, väitetään kivenkovaan, ettei romanikerjäläisyydellä ole mitään tekemistä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Se ei ole totta. Jos minä tiedän tämän, todennäköisesti myös muut toimittajat tietävät tämän. Ja epäilemättä myös poliisi tietää tämän.

Mutta kaikenlainen keskustelu, joka voitaisiin luonteeltaan rasistiseksi, on Suomessa äärimmäisen tulenarkaa tavaraa ja romanikerjäläisyys on ehdottomasti kielletty, vaiettava aihe, koska siitä puhuessamme meidän on PAKKO puhua tietystä etnisestä ryhmästä. Mutta hear / see / talk no evil -mentaliteetti pahentaa tilannetta. Se, että pidämme kaikin keinoin kilpemme mahdollisimman puhtaana mahdollistaa sen, että täydelliseen hyväksikäyttöön ja alistamiseen perustuva ihmiskaupan alalaji saa jatkaa toimintaansa häiriöttömästi.

Jokainen, joka edesauttaa Itä-Euroopan romanien toimintaa Suomessa, edesauttaa rahavirtojen siirtymistä romanialaisten, bulgarialaisten ja unkarilaisten romanirikollispomojen taskuun. Lukuunottamatta rikollispomoja tässä yhtälössä häviävät kaikki: rikollisuus suomalaisessa yhteiskunnassa lisääntyy, romanit pysyvät alistettuina ja journalismin totuusarvo jatkaa ankeaa alamäkeään.

Etelä-Suomessa ei toiminut romanialaisten rikollisten paritusrinki. Etelä-Suomessa toimi järjestäytyneen romani-ihmiskauppiaiden hyväksikäyttörinki, joka perustuu täysin alisteisessa asemassa olevien ihmisten häikäilemättömään hyödyntämiseen.

Siinä on melkoinen ero.

Suomalaisen vihapuheen nousu ja uho

Vaaleja edeltäneessä persuvastaisessa mediamyrskyssä kansakunnan viisaat varoittelivat, että vihapuheen määrä on Suomessa kasvussa. Koska vihapuhe on varsin lavea, epätarkka määritelmä ja esimerkiksi rationaalinen, kiihkoton maahanmuuttokritiikki käy vihapuheen kriteereihin varsin kivuttomasti, vihapuhepelottelun piti olla napakka vaaliase perussuomalaisia vastaan.

Vaalit olivat ja menivät ja kuten tiedämme, perussuomalaiset ottivat vaaleissa kaikkien aikojen rökälevoiton. Ja kas kummaa, on pakko kerrankin todeta persuvastaisten, tarkoitushakuisten "asiantuntijoiden" olleen oikeassa: vihapuhe on Suomessa todellakin kasvussa. Noloa "asiantuntijoiden" kannalta on se, että vihapuhe ei ole lähtöisin perussuomalaisista ja heidän äänestäjistään vaan KOHDISTUU heihin.

Olen käynyt runsaasti keskustelua persuvastaisissa ja suomalaista kansainvälisyyttä korostavissa ryhmissä ja pääsääntöisesti uhkailu, vittuilu ja epäasiallinen käytös on tullut perussuomalaisten vastustajien suunnalta. Minua on pidetty rasistina ja ulkomaalaiskammoisena. Henkinen kehitykseni ja mielenterveyteni on kyseenalaistettu. Minua on syytetty fasistipuolueen tukemisesta. Olen myös käynyt lukuisia asiallisia keskusteluja hyvässä hengessä, mutta yhtä kaikki, edellä kuvattu käytös on hyvin hämmentävää porukalta, joka vannoo suvaitsevaisuuden, avoimuuden ja erilaisuuden rikkauden nimeen.

Uutisista voimme todeta, että tällainen käytös ei ole vaalienjälkeisessä Suomessa harvinaista. Teuvo Hakkaraisen junttimölinään (joka sinänsä oli mielestäni varsin harmitonta - sivistymätöntä kyllä, mutta juuri siksi teholtaan vähäistä ja siksi harmitonta) tuli välittömästi vastaus futari Hetemaj'n suunnalta laittoman turpaanvetouhkauksen muodossa. Kansanedustaja Jussi Halla-ahoa on uhkailtu keskustan kansanedustajaehdokkaan taholta Facebookissa. Oululaista persukansanedustaja Olli Immosta uhkailtiin myös jäsenten irtirepimisellä, jos hän ei surmaa Halla-ahoa.

Itse sain reilu viikko sitten Facebookin inboksiin seuraavan viestin:

"Oulusta löytyy löylynlyömää valkoista saastaa

Sä edustat kansakunnan kuonaa. Olet varmaan tyytyväinen ittees. Joku idioottimainen kansallinen persereikärintama sopis sulle ja aivopieruilles hyvin.

Se vartija tai mikä-li-wannebe-kyttä on surkein esitys, mitä eduskunnassamme on koskaan nähty... -ai niin, se televisioton ja ratioton juntti metsästä on sitten ihan samaa pataa. "Kyllä kansa tietää" (olevansa persereikäsuomalaisia).

HV."

Että sellaista. Sanottakoon heti kärkeen, etten vähemmissäkään määrin tuntenut oloani millään tavalla uhatuksi. Jos joku ihminen on sen verran tootisko, että paiskoo tällaista soopaa toisten viestibokseihin omalla nimellään, kyseessä ei selvästikään ole kovin tasapainoinen ihminen, eikä puolijauhoisten mekastuksesta kannata juurikaan välittää. Suvaitsevaisuuden ja avoimen keskustelun hengessä kyseinen herrasmies oli myös blokannut minut Facebookista, jotten voisi vastata kyseisiin väitteisiin.

Myöskään rikosilmoituksen tekeminen ei käynyt edes mielessäni, koska turvallisuuttani tai henkeäni ei uhattu. Mitä taas tulee mielipiteeseen minusta "valkoisena saastana" - mikäs siinä. Kyseessä on täysin oikeutettu (joskin perustelematon) mielipide, johon minulla on hyvin vähän mitään sanottavaa. Jos itse pyrin kehittämään itseäni päivittäin sekä parhaani mukaan tekemään työtä yhteisen hyvän eteen ja silti joku pitää minua kansakunnan kuonana, minua ei kiinnosta kyseinen mielipide. Sillä ei ole mitään relevanssia omaan elämääni.

Eikä tällaisella kirjoittelulla ole minkäänlaista relevanssia monen muunkaan elämään. Perussuomalaisten ja perussuomalaisten äänestäjien uhkailu ei ole OIKEAA vihapuhetta, koska se kohdistuu OIKEAAN porukkaan. Se kohdistuu valkoihoiseen, miespuoliseen kantaväestöön, jota tunnetusti ei tarvitse erityisesti suojella (ja johon ei tarvitse soveltaa samaa lainsäädäntöä) - toisin kuin erilaisten vähemmistöjen kohdalla. Monet epäilemättä ajattelevat, että persujen äänestäjät saavat tällaisten viestien myötä ansionsa mukaan, että olemme ansainneet tämän muukalaisvastaisuudellamme ja rasistisella kiihotuksellamme.

Koko omituisessa kuviossa on yksi perustavanlaatuinen dilemma. Perussuomalaisten vastustus johtuu (minun näkemykseni mukaan) pääosin siitä, että osa väestöstä kokee, että heidän arkeensa tulee yhä enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa, suvaitsemattomuutta, vihapuhetta ja turvattomuuden tunnetta. Ja osa tästä väestä käy taisteluun tätä liikettä vastaan…käyttäytymällä väkivaltaisesti, uhkaavasti ja suvaitsemattomasti. Suurin ironinen paradoksi koko tilanteessa on se, että osa perussuomalaisten vastustajista on muuttunut siksi, mitä he eniten vihaavat ja pelkäävät.

Haluaisinkin kysyä kaikilta teiltä, jotka olette tällaiseen toimintaan osallistuneet: jos todella uskotte, että pelotteluun ja uhkailuun perustuva perussuomalaisuus uhkaa suomalaista yhteiskuntarauhaa, miten IHMEESSÄ voitte kuvitella tekevänne Suomesta paremman paikan pelottelemalla ja uhkailemalla? Miten ihmisten jakaminen erilaisiin leireihin edistää avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa?

Ja mitä tulee lisääntyneeseen turvattomuuden tunteeseen Suomessa asuvien ulkomaalaisten keskuudessa - syyttävä sormeni osoittaa persujen vastustajia ja mediaa, ei perussuomalaisia. Kun katsoo verkossa vellovaa vihan ja pelon lietsontaa, ei ole mikään ihme, että Yale-koulutettu, yli kymmenen vuotta Suomessa asunut amerikkalainen maahanmuuttaja tiedustelee minulta Facebookissa huolestuneena, joutuuko hän nyt lähtemään maasta perussuomalaisten karkottamana.

Job well done, suvaitsevaiset.

Naurakaa kaikelle

Mitä kouluampuja tilaa baarissa?

Kahdeksan shottia kavereille ja yhden itselleen.

Jos äyskähdit pahastuneena ja pidät ampumistragedioita erittäin huonona vitsailun aiheena, sinulla on oikeus mielipiteeseesi.

Moni tukee näkemystäsi siitä, että tällaisille jutuille nauravalla täytyy olla todella kipeä mielenlaatu.

Olet väärässä, ehdottoman väärässä.

***

Avoimena mainostetussa suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon tabuja, joille ei saa nauraa.

Kiellettyjen aiheiden listalla ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaukset, ylipaino ja monet muut.

Näistä aiheista leukailu synnyttää median ja kansan syvien rivien parissa välittömän lynkkausmielialan.

Kuitenkin samaan aikaan suomalaiselle alkoholikulttuurille irvailu on kotimaisen huumorin kantavia teemoja. Ryyppykomediaa on tehty Suomessa vuosikymmeniä - huolimatta siitä, että alkoholi aiheuttaa valtavan määrän surua, kärsimystä ja kuolemaa.

Tästä huumorissa onkin pohjimmiltaan kyse: kollektiivisesta eheyttämisreaktiosta. Kun nauramme yhdessä jollekin kipeälle asialle, se tuntuu vähemmän uhkaavalta. Vähemmän ahdistavalta.

Kouluammuskeluvitseissä on kyse samasta asiasta. Jos iltapäivälehti käyttää kymmenen aukeamaa koulusurmien eksplisiittiseen esittelyyn, täytyy uutisoinnin synnyttämiä ahdistuksen tunteita purkavan huumorinkin olla suhteellisen rajua.

***

Suolenpätkiä tursuttavassa, ihmisten peloista voimaa pyörteisiinsä saavassa mediatulvassa tarvitsemme välineitä, joilla jäsentää alati monimutkaisemmaksi käyvää maailmaa.

Huumori auttaa meitä luomaan poikkeuksellisia näkökulmia hankaliin asioihin, joihin meidän on vaikea totuttautua.

Jos mörön jättää kaappiin, se tulee vainoamaan joka yö.

Mutta jos kummajaisen raahaa päivänvaloon, saattaa hoksata, että sen kaapu onkin paikattu monta kertaa perseen kohdalta.

In Finland we have this thing called "reilu meininki"

Olen saanut runsaasti kritiikkiä väittäessäni, että Suomen päättäjät laittavat kolmannen maailman asukkaat oman väestön edelle. Todisteeksi ei riitä se, että maahanmuuton välittömiin kustannuksiin ja tuloksettomaan kehitysapuun syydetään pari miljardia euroa vuosittain, kun samaan aikaan sosiaalisektoria runnutetaan häikäilemättömästi miljardiluokan kuukausittaisesta velanotosta huolimatta.

Mitään ei merkitse sekään, että venäläisistä ja egyptiläisistä mummoista pauhataan mediassa viikkotolkulla ja kannetaan huolta presidenttitasolla asti, mutta uutinen siitä, että 90 % suomalaisvanhuksista on laatukriteereiltään ala-arvoisessa hoidossa, ei liikuta ketään. Esimerkkejä on kymmeniä ja taas kymmeniä, mutta mikään ei käännä ihmisten päätä.

Tällä viikolla saimme jälleen kerran hämmästyttävän todisteen siitä, mikä valtion arvojärjestys on. Egyptin mellakat eskaloituivat siihen pisteeseen, että ulkoministeriö päätti järjestää maassa oleville omatoimimatkaajille ja maassa asuville suomalaisille evakuointilennon kotimaahan. Lennolle ilmoittautui ulkoministeriön mukaan noin sata suomalaista.

Ilta-Sanomien sivuilta löytyy seuraavansorttinen uutinen:

Ulkoministeriö ei paljasta evakuointilennon hintaa

(Julkaistu: 31.01.2011 18:20)

Egyptissä asuvat suomalaiset ovat olleet tyrmistyneitä siitä, että evakuointilento Suomeen onkin maksullinen.

IS kysyi asiasta Ulkoministeriön konsuliasiain päälliköltä Pasi Tuomiselta.

Paljonko lento lento Kairosta evakuointikoneella takaisin Suomeen maksaa?

- Hinta tulee olemaan kohtuullinen. Tarkkaa hintaa ei tiedossa ole. Se, miksi lento on maksullinen, perustuu lakiin.

Miten maksu hoidetaan?

- Maksu hoidetaan käytäntöön sopivalla tavalla. Lennolle osallistuville annetaan täytettäväksi maksusitoumus. Ei siellä luottokortteja aleta höyläämään.

- Hätätilanteessa luotamme siihen, että ihmiset kyllä maksavat laskunsa.

Onko hinta yli vai alle tuhat euroa?

- On alle tonnin. Tällä ei pyritä tavoittelemaan voittoa.

Alle tuhannen euron hintainen hätälento ei kuulosta epäreilulta, jos valinta täytyy tehdä henkilökohtaisen turvallisuuden ja kohtuullisen rahasumman välillä.

Joitakin kohtaan Suomen valtio on kuitenkin vielä reilumpi kuin omia kansalaisiaan. Nimittäin afrikkalaisia.

Verkkolehti Uusi Suomi uutisoi elokuussa seuraavasti:

AL: Erikoinen etu - Suomi maksoi 600 pakolaiselle 1000 euron lennon

Julkaistu: 14.8.2010 10:56

Pakolaisille on Suomessa erikoislaatuinen etu, kertoo Aamulehti printtiversiossaan. Afrikasta Suomeen tulevien lennot korvataan, mikä aiheuttaa kustannuksia valtiolle.

- Arvioimme, että sen kokonaiskustannus on noin tuhat euroa per hakija, Maahanmuuttoviraston hallintoyksikköä johtava Kaarina Koskinen sanoo AL:lle.

Viime vuonna kuutisensataa ihmistä tuli lentäen Suomeen, joten kustannukset olivat noin 600 000 euroa.

Lehden mukaan Suomen somalialaisia perheitä yhdistetään tänä vuonna ennätysmäärä.

Heinäkuun loppuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 2500 hakemusta Somaliasta. Koko viime vuonna hakemuksia tuli 2200, ja muutama vuosi sitten niitä oli alle tuhat vuosittain.

Ulkomaalaislain mukaan vanhemmat ja alaikäiset lapset kuuluvat ydinperheeseen. Somaliperheissä on keskimäärin viisi lasta.

- Suurimmassa perheessä, minkä minä olen nähnyt, oli 18 lasta, Koskinen sanoo.

Hän tiukentaisi lainsäädäntöä. Koskinen ottaisi mallia Ruotsista, jossa henkilöllisyys on todistettava virallisella passilla.

Ruotsissa hakemukset perheen yhdistämiseksi ovat lähes loppuneet.

Maahanmuuttovirasto toivoo hallituksen budjetista lisää rahaa perheenyhdistämisistä päättämiseen. Virasto laskee tarvitsevansa ainakin 20 henkilöä lisää."

Sadan suomalaisen pelastaminen väkivaltaisen kansannousun keskeltä vajaan sadan tonnin hintalapulla - nääh, liian tyyristä, maksakoot itse.

Kuudensadan somalin lennättäminen Suomeen vuosikymmeniä jatkuneen sisällissodan keskeltä vähän reippaalla puolella miltsillä - totta kai me jeesataan, mihin laitan nimeni alle? Voitaisiinko me saada vielä parikymmentä tyyppiä lisää vetelemään näitä nimiä?

Pelit ovat Saatanasta

"Suomessa on lukuisia suuryrityksiä, joita johtaa alkoholisti mutta ei ainuttakaan sellaista, jonka johtajana on Xbox Liven kulta-asiakas!!!! Yliopistoissa opiskelevat tietävät tarkkaan, että Bad Company 2:n pelaaminen on lopetettava ainakin viikko ennen tenttejä, koska muuten lukemisesta tai keskittymisestä ei tule mitään. Pelaajat kiistävät nk. porttiteorian, jonka mukaan pelaajat siirtyvät Tetriksestä lopulta Grand Theft Autoon.

Onko pelaava ihminen sitten yksin ongelmansa kanssa? Ei ole...jokaista pelaajaa kohti kärsii ainakin 20 muuta ihmistä. Pelaajan omaiset ovat yhtälailla kärsijöitä, kaveripiiri ja muut omaiset myöskin. Unohtaa ei sovi veronmaksajia!

Jos pienessä 10 000 asukkaan kunnassa on asutettuna esim 10 pelaajaa, voi jokainen laskea, kuinka paljon jokainen veroja maksava kuntalainen maksaa vuosittain näiden elättämisestä ja hoidosta!

Jos tämän jälkeen vielä joku tosissaan väittää, että pelaaminen on jokaisen oma asia, niin..."

Pahoittelut plagioinnista - kyseinen teksti on lievästi moduloitu versio maailman parhaimmasta, totuudenmukaisimmasta ja tehokkaimmasta huumevalistussivustosta, Uskosta ja Urheilusta. Ehkä saan härskin kopiointini anteeksi sillä, että nyt on todellinen kiire, hätä ja paniikki. Nuorisomme on menossa pilalle ja minä olen tyhmyyttäni ollut osa tätä korruption koneistoa. Nähtyäni vihdoinkin valon haluan pyytää kaikilta anteeksi ja edesauttaa lastemme selkärangat mädättävän videopelihirviön vastaista taistoa.

Taloussanomien Outi Kokko haastatteli Åbo Akademin psykologi Vappu Viemeröä, joka tietää että 1. pelaamisella ja aggressioilla on yhteys 2. paloittelusurmia ei ollut ennen tietokonepelejä 3. Jokelan ja Kauhajoen ammuskelutragediat johtuivat tietokonepeleistä 4. Angry Birds on porttihuume, joka johtaa ns. rännittämiseen (eli väkivaltaisten putkijuoksujen pelaamiseen). (Juttu luettavissa täältä)

Viemerö ja Kokko marssittavat esille melkoiset argumentaatiot, joita ei missään nimessä ole järkeä käydä kiistämään - haluammehan vain parasta nuorisollemme (tiedä mitä vielä keksivät masennus- ja työttömyyspäissään). Koen tarpeelliseksi vahvistaa oikeamielisen kaksikon käsityksiä:

1. Pelaamisella ja aggressioilla todellakin on yhteys - tämän tietävät kaikki Super Meat Boyn, Mirror's Edgen ja minkä tahansa Treyarchin pelin pelaajat. Videopelit tekevät ihmisen vihaisemmaksi kuin Nasse-Sedän. Kokeilkaapa vaikka nykäistä lapseltanne / ystävältänne / puolisoltanne virrat pelivehkeestä kesken session, niin jo räiskyy aggressio!

Pelien aiheuttama aggressiivisuus on sitäpaitsi todettu muutamassa ei-yhtään-tarkoitushakuisessa tutkimuksessa, jotka ovat merkittävästi uskottavampia kuin ne tutkimukset, joissa pelien ja aggressiivisen käytöksen yhteys on kumottu. Vaikka asiasta ei ole varmaa tietoa, Viemerö on tietenkin oikeassa, koska hän on huolissaan LAPSISTA ja LASTEN hyvinvoinnista - ja kuka tahansa joka vastustaa LASTEN hyvinvointia, on omaa hikeään tislaava ja juova siansilmäinen pedofiilisarjamurhaaja.

2. Viemerö esittää, että pelien väkivaltainen kuvasto lisää nykyajan yhteiskuntien turvattomuutta. Mitään tekemistä asian kanssa ei ole tietenkään omaneduntavoittelun merkityksen korostumisella (eli empatian vähenemisellä), yhteisöjen sirpaloitumisella, sosiaalisen turvaverkon romahduksella ja uutismedian jatkuvalla veritulvan vyöryllä. Ei, kyse on peleistä. Sen todistaa meille historia.

Keskiajalla ihmiset eivät linnoittautuneet koteihinsa, vaan sosialisoivat erilaisissa yhteisöllisissä tapahtumissa, kuten julkisissa teloituksissa. Mikä olisikaan ollut parempi paikka tavata naapureita kuin noitarovion edusta? Jos Hitler olisi päässyt purkamaan paineitaan Manhuntin parissa, olisimme jääneet paitsi Euroopan kansat yhdistäneestä multikultturalistisesta projektista, joka tunnetaan toisena maailmansotana. Lisäksi Euroopassa olisi miljoonittain juutalaisia - tiedän, pelkkä ajatus väristää selkääni kylmien väreiden armeijalla. Georgian sotakin johtui lindéniläisten käytäväpuheiden mukaan siitä, että Microsoft oli banninut Medvedevin Xbox Live -jäsenyyden kesken parhaan MW2-nousukiidon. Johonkin Dimitrin piti paineensa purkaa ja kalleimman hinnan siitä maksoivat georgialaissiviilit.

3. Jokela ja Kauhajoki olivat tietokonepelien syytä, koska ilman mielenterveyspalveluja jäänyt, mieleltään pahasti järkkynyt, koulukiusattu natsimisantrooppi tarvitsee vain yhden kimmokkeen lahtausmaratonille - ja mistäs muualta viaton murhaajaihmisjäte lapsukainen sellaisen saisi kuin tietokonepeleistä?

Itse asiassa kaikki lasten ja nuorten käytöshäiriöt ovat pelien ja niitä tekevien dollarisilmäisten narkomaanien vika. Vika ei missään nimessä ole väkivaltaisia käytösmalleja tarjoavassa yhteiskuntajärjestelmässä, alasajetussa mielenterveyssektorissa tai niissä vanhemmissa, jotka eivät valvo lastensa pelaamista. Tilasto siitä, että tavallisin pelaaja on 35-vuotias mies, on tietysti silkkaa pelintekijöiden luomaa valhepropagandaa. Koska kasibittinen Nintendo oli etupäässä lasten suosiossa, se tarkoittaa sitä, että kaikki nykyajan pelitkin on tehty vain ja ainoastaan lapsille.

Lisäksi on muistettava, ettei peleihin liity minkäänlaisia sosiaalisia elementtejä. Kaikki pelaajat pelaavat yksin, erilaiset peliyhteisöt ovat roolipelaajaporukoihin ja saatananpalvojiin rinnastettavia viharyhmiä ja verkkopelaamistakin harrastetaan vain sen vuoksi, että illuusio toisen ihmisen tappamisesta olisi vahvempi.

4. Pelit ovat huume. Ne vaikuttavat aivoihin lisäämällä dopamiinin eritystä pelaajan onnistuessa tavoitteessaan. Dopamiinin erittyessä pelaajalle tulee hyvä mieli - tämä on erityisen huolestuttavaa, koska hyvä mieli ei tule terveellisinä pidetyistä elämäntavoista, kuten nyrkkeilystä tai laihduttamisesta. Pahinta on se, että mitä enemmän pelaaja pelaa, sitä vaikeampia tavoitteita hän itselleen asettaa ja niissä onnistuessaan saa päähänsä yhä enemmän dopamiinia - jälleen kerran, aivojen palkitsemisreaktio tulee aivan väärästä lähteestä, koska tapahtumaan ei liity vakavan ruumiinvamman vaaraa.

Pahempaa on tulossa! Viemerö nimittäin valistaa, että Time-lehdenkin palkitsema suomalainen hittituote Angry Birds on itse asiassa demoninen luomus, joka näennäisen vaarattomana pikkupelinä toimii porttihuumeen kaltaisena houkuttelijana virtuaalimaailman pimeille kujille. Kohta pelaaja löytää itsensä läpipaskaisesta yksiöstä lihavana ja sosiaalisesti vammaisena raivopäänä, joka silmät verestäen lahtaa ihmisiä ympäri maailman historian suurimmissa verkkoveriorgioissa. Angry Birdsia voikin kätevästi verrata kannabikseen: molemmat ovat suhteellisen harmittoman oloisia perkeleitä, jotka ohjaavat Suomen nuorison pois siltä autuuden polulta, jonka päässä odottaa asuntolaina, perjantaikänni ja vaimon perjantaipieksäminen.

Tällaisia vientituotteitako tekno-Suomi todella haluaa tuottaa? Eikö tämän pitäisi olla vaalien ydinkysymyksiä mitättömien maahanmuutto- tai talouskysymysten sijaan? Miten käy kansainvälisen maineemme? Eikö arvojohtaja Halosen olisi aika puuttua asiaan?

***

Joku näsäviisas pelinörtti voisi tietysti todeta, että kyse on silkasta pelottelujournalismista, mutta kuka sellaista nyt enää 2010-luvulla kirjoittaisi, kun kaikki tarvittavissa oleva tieto on parin hiirenklikkauksen päässä? Päinvastoin, Outi Kokolle pitäisi myöntää journalismipalkinto näin ennakkoluulottoman ja vallankumouksellisen tiedon levittämisestä. Toisin kuin jazz, televisio, hevimusiikki ja internet, pelit todella OVAT se nuorisomme tuhoava Suuri Saatana, jota vastaan meidän pitää käydä taistoon pauhaavin pasuunoin ja kiiltävin kilvin.

Kannan oman korteni kekoon julkaisemalla kaikkein vastenmielisintä väkivaltaa sisältävistä peleistä kirjoittamani arvostelut, jotta voisitte toden teolla huomata, ettei niissä ole mitään muuta sisältöä kuin sielua mädättävä pimeys, jota haluan kaupata nuorille ja viattomille mielille:

Brothers in Arms - Hell's Highway (K18)
Condemned - Criminal Origins (K18)
Grand Theft Auto IV (K18)
Left for Dead (K18)
Red Dead Redemption (K18)

- Nimmari

(Kirjoittaja on 24-vuotias aktiivinen peliharrastaja, jonka hyllystä löytyy kymmeniä K18-pelejä ja joka ei pelkää mitään niin maanisesti kuin väkivaltaa.)

Kepusta ja populismista

Lapsena totuin kuulemaan tuon tuosta isäni suusta lauseen "Kepu pettää aina". Vasta viimeisen vuoden aikana olen havahtunut tajuamaan, kuinka armottoman todenmukainen tuo lause on. Luulisi, että julmassa alamäessä oleva puolue olisi ottanut oppia viime vuosien kämmellyssarjasta, jonka kirkkaimpana johtotähtenä hääri hävettävän epäammattimainen, ylimielinen ja häikäilemätön Jalkaleikkaus-Matti. Mutta kun ei, niin ei.

Valehtelu, pettäminen, epäkunnioitus ja piittaamattomuus keskivertoäänestäjän älykkyydestä jatkui tällä viikolla, kun perussuomalaisten Raimo Vistbackan pääsy Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmän kokoukseen estettiin (MTV3, 2.11.2010). Syy tuli nopeasti selville ryhmän pääsihteeri Terhi Tikkalan suusta. Hän ilmoitti kokouskiellon takana olevan oikeistopopulistien rynnistyksen gallupeissa Suomessa ja Ruotsissa - tällä tarkoitetaan siis perussuomalaisia ja ruotsidemokraatteja. Ruotsalaisittain ratkaisu ei olisi ollut mitenkään kummallinen, sillä ruotsidemokraatteja on sorsittu ruotsalaisessa yhteiskunnassa jo pitkään, mutta Suomessa vastaavaa ei ole tehty näin suorasukaisesti.

On huolestuttavaa, että suomalaispoliitikkojen keskinäinen solidaarisuus ja luottamus (tai edes keskusteluyhteys) vaihtuvat yhteispohjoismaiseen, ennakkoluuloiseen eristämiseen ja selkäänpuukotukseen julkisilla areenoilla. Näyttää siltä, että mitä syvemmäksi keskustan kurimus käy, sitä epätoivoisempiin tekoihin puolueessa ollaan valmiita. Mutta hei, nehän ovat kepulaisia, mitä oikein odotitte? Itse olisin odottanut sitä, että puolueessa olisi opittu, ettei epärehellistä toimintaa voi korjata jatkamalla epärehellisyyttä. Mutta kun ei, niin ei.

Seuraavaksi areenalle astui Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, joka järkyttyi perussuomalaisten härskistä vaalitempusta (Uusi Suomi, 4.11.2010):

"Tämä [persujen nostama meteli asiasta] kertoo joko täydellisestä tietämättömyydestä tai uskomattomasta röyhkeydestä. En tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto: se, että perussuomalaiset ja sen nuorisojärjestö ovat täysin kuutamolla siitä, mihin ryhmään he kuuluvat tai ovat kuulumatta Pohjoismaiden neuvostossa, vai sekö, että he leikkivät tyhmää ja tietämätöntä siitä, etteivät kuulu ainakaan keskiryhmään."

Kaikkein hauskinta Kurvisen lausunnossa on se, että se on äärimmäisen tarkka ja todenmukainen, kunhan sen muuntaa koskemaan Keskustaa ja Kurvista itseään. Joko Kurvinen on täydellisen tietämätön tai uskomattoman röyhkeä. Internetin historiaa säilövät cache-sivustot nimittäin paljastavat armottomasti (Googlen Webcache), että Vistbacka kuului keskiryhmään varajäsenenä.

Netin keskustelupalstoilla on esitetty vaihtelevia näkemyksiä siitä, oliko henkilö, jonka varajäsenenä Vistbacka toimii, itse estynyt tulemasta kokoukseen. Mutta kun näiden todisteiden valossa asetetaan rinnakkain kaksi skenaariota, Vistbackan matkustaminen Islantiin väärin perustein tullakseen työnnetyksi ulos kokouksesta aiheuttaakseen kohun ja Vistbackan matkustaminen Islantiin normaalin kokouskäytännön mukaisesti, kumpi vaikuttaa realistisemmalta - etenkin Tikkalan lausunnon valossa? Etenkin, kun MTV3:n uutisessa todetaan, että aloitetta Vistbackan häätämiseksi alettiin ajaa vasta aamulla?

Vaalien alla Koulukiusaaja-Kepu on muuntumassa entistä hirviömäisemmäksi olennoksi, hyväksi havaittuja kepulaismetodeja hyväksikäyttäen. Kuvaavaa on, että vaikka asia on tiedossa pääministeriä myöten, ainoa uhrattava on ristituleen heitetty Kurvinen (jonka naiiviutta käytetään sumeilematta hyväksi). Selkärankaa virheen myöntämiseen ei ole. Luulisi, että pahasti rökitetty puolue keskittyisi vaalien alla omien joukkojensa vahvistamiseen ja kansalaisten vakuuttamiseen politiikkansa oikeellisuudesta valehtelemisen ja vehkeilyn sijaan. Mutta kun ei, niin ei.

Tässä yhteydessä lienee hyvä puhua myös median roolista. Konsensus perussuomalaisia vastaan tuntuu olevan hyvin vahva, sillä YKSIKÄÄN toimittaja ei ole kaivanut esille tätä helposti löydettävää todistetta ja todennut Kurvisen väitteitä valheellisiksi. Tämän aasinsillan myötä pääsemme myös toiseen median kummallisuuteen, joka on nousi erityisesti esiin tämän tapauksen yhteydessä.

Yksi Vistbackan häädön syistä oli se, että Perussuomalaisten nuorisojärjestö oli käynyt Pohjoismaiden neuvostossa keskustelua muiden pohjoismaalaisten "rasistien" kanssa mahdollisesta yhteistyöstä. Tämä herätti mediassa kysymyksen, kaavaileeko Perussuomalaiset yhteistyötä muiden pohjoismaisten puolueiden kanssa, jotka voidaan selkeästi mieltää maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisiksi. (Jätetään huomioimatta se, että Ruotsissa harrastettu ruotsidemokraattien syrjintä ja nyt Keskustan Suomessa tekemä pelinavaus VAUHDITTAVAT tällaisen kehityksen syntyä ja keskitytään median käyttämään kieleen). Turun sanomat (TS, 3.11.2010) ja muutamat muut lehdet uutisoivat keskiviikkona, että Soini ei aio muodostaa yhteistyötä muiden populistipuolueiden kanssa. Termiä "populisti" käytettiin niin kritiikittömästi, että on tarpeen katsoa, mitä sana oikein tarkoittaa 2000-luvun länsimaissa.

"Populismista" (viittaan tässä yhteydessä termiin, en ilmiöön) on tullut kertalaukaistava täsmäase, jolla kilpailevat poliitikot ja media voivat ampua argumentteja alas. "Populismilla" tarkoitetaan nykyisellään lähinnä maahanmuuttokriittistä argumentaatiota ja lähes kaikkia maahanmuuttokriittisiä puolueita kuvaillaan termillä "populistinen". Termin käyttö tässä yhteydessä viittaa siihen, että mamumokukriittiset puolueet hyödyntävät talouskriisiä ja työttömyyttä ajaakseen läpi rasistisia käsityksiään.

Alunperin "populismilla" on tarkoitettu "kansansuosioon varsinkin kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa" - eli käytännössä opportunistista rusinoiden noukkimista pullasta kulloisenkin ajan virtauksen mukaisesti ja asioiden yksinkertaistamista simppeleiden massojen ongittavaksi. Nykypopulismista voidaan erottaa kaksi väitettä, joiden takia niihin voitaisiin teoriassa soveltaa "populismi"-termiä. Ensimmäinen on se, että populistisina pidetyt puolueet puhuvat niistä asioista, joista kansa haluaa poliitikkojen puhuvan, kielellä jota kansa ymmärtää. Toinen on se, että populistipuolueiden edustajat puhuvat kaikkein innokkaimmin voimakkaasti pinnalla olevista tabuista, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ja näin lietsovat kansan epävarmuuden tunnetta. Kestääkö kumpikaan väitteistä lähempää tarkastelua?

Länsimaissa on pitkään taivasteltu sitä, miten tavallinen kansalainen kokee yhä vähemmän mielenkiintoa politiikkaa kohtaan. Syitä voidaan esittää aina yhteiskuntaolojen rauhoittumisesta yhteiskunnan muuttumisesta kansalaisyhteiskunnasta kulutusyhteiskunnaksi, mutta omasta mielestäni tärkein syy siihen tähän on se, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet on ajettu nurkkaan. Lait valmistellaan salassa (Matti "Keskeneräisistä asioista ei keskustella" Vanhasen viitoittaman tien mukaisesti, Tiede 7.12.2009), lait menevät läpi järjettömyyksistään huolimatta (Scripta, 13.10.2010), poliitikot keskittyvät epäolennaisuuksiin (Uusi Suomi, 5.11.2010) ja ovat piittaamattomia "vääristä" mielipiteistä (Astrid Thors on todennut, ettei lotkauta korvaansa maahanmuuttokriittisille mielipiteille). Populistipuolueet rikkovat tämän Pax Ignorancen puhumalla juuri niistä asioista, joista yhteiskunnassa ei saisi puhua, mutta joista pitäisi puhua kaikkein kiivaimmin. Näin ollen on helppoa päätellä, että norsunluuntorneihinsa tottuneita, kaikista sähellyksistään huolimatta ikuiseen jatko/hallituspaikkaan yltäviä vanhoja poliittisia voimia tällainen kehityskulku pelottaa ja ne tekevät kaikkensa murroksen estämiseksi.

Toinen väite siitä, että populistipuolueiden mamumokukriittisyys olisi pelkkää taloudellisella ahdingolla, xenofobialla ja työttömyydellä keulimista, ei kestä sekään lähempää tarkastelua. Jos populismilla todella tarkoitetaan opportunistista aallonharjalla ratsastamista, joka saa voimansa lyhyen aikavälin tapahtumien todellisesta hyödyntämisestä eikä pitkän linjan poliittisesta linjasta, silloin perussuomalaiset eivät ole populistipuolue. Perussuomalaisia on kritisoitu nimenomaan taantumuksesta ja koko sen olemassaolon ajan PS on kantanut junttipuolueen leimaa. Itsekin villeinä tiedostamisen vuosinani pidin persuja juntti- ja rasistipuolueena, joten puolueen nykyarvot eivät ole mitenkään trendikkäitä - eivätkä täten myöskään populistisia.

Valtapuolueet ja media, joita populistipuolueet niin kovin pelottavat, eivät suostu myöntämään ettei perussuomalaisten sanoma ole muuttunut, vaan maailma on muuttunut. Lisääntyvä maahanmuutto, monikultturismin tuputtaminen ja näiden ilmiöiden aiheuttamat ongelmat ärsyttävät ja ahdistavat yhä suurempaa joukkoa. Kaikkein paradoksaalisinta on se, että valtapuolueet ovat itse aiheuttaneet ongelmat, jotka tällä hetkellä siivittävät populistipuolueiden nousua.

Eli: nykyajan mediassa populismilla tarkoitetaan tavallisimmin maahanmuutto- ja monikultturismikriittisyyttä. Syy termin käyttöön on se, että kutsumalla argumentteja populistisiksi, niiden sisältö voidaan kyseenalaistaa ilman, että sisältöön tarvitsee edes tutustua.

Palataan Kepuun ja suljetaan ympyrä. Kepulaisten reagointi Reykjavikissa persuja sorsimalla on kovin samankaltaista toimintaa, mitä ruotsidemokraatteihin sovelletaan lahden länsipuolella. Ruotsin valtiopäivävaalien alla ruotsidemokraatteja häirittiin mitä härskeimmin konstein (jopa pääministeri Reinfeldt totesi, ettei ruotsidemokraattien tule olla yllättyneitä heihin kohdistuvasta väkivallasta) ja kappas - oikeistolais-keskustalainen koalitio kaappasi vaalivoiton. En väitä, että tämä olisi ollut syy porvareiden voittoon Ruotsissa, mutten myöskään hetkeäkään epäile sitä, etteikö suurin osa suomalaisista puolueista ottaisi oppia ruotsalaisten menettelytavoista.

Keskustalaiset ovat hoksanneet, että monia tietämättömiä ja idealisteja perussuomalaisten nousu ahdistaa. Niinpä he hyppäävät yleispohjoismaiseen virtaukseen, jossa rasistisin perustein vaikeutetaan kaikin keinoin poliittisen vastapuolen toimintaa ja rakennellaan olkiukkoja.

Sitä kelpaisi sanoa populismiksi.

Jukka Riipinen, vallanhimoinen nilkki

Tämän blogin tärkeimpänä kantavana ideana on kritisoida median ja päättäjien syytämiä valheita sekä sumutusta. Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä monikultturismin kritisointiin, mihin on selvä syy: monikultturismi, nykyinen maahanmuuttopolitiikka, puolusteleva suhtautuminen islamiin länsimaissa, romanikerjäläisten suojelu ja muut nykypäättäjien ajamat asiat saavat mediassa selkeästi eniten näkyvyyttä ja pitävät sisällään eniten kieroilua. Mutta koska monikultturismia ja siihen liittyviä ilmiöitä ruotivia blogeja on Suomessa ennestään jo hirmuinen määrä, aion jatkossa keskittyä tarkemmin muihinkin ilmiöihin. Eräs niistä on huumeiden vastainen sota ja suomalainen päihdepolitiikka.

Niistä lukijoista, jotka ovat eksyneet tekstieni pariin monikultturismikritiikin kutsumana, tämä voi tuntua omituiselta ja joistakin todennäköisesti vastenmieliseltä. Nettikeskusteluita seuranneena minulla on käsitys siitä, että huumausaineiden puolustelu (eli niistä kirjoittaminen kriittiseen / neutraaliin sävyyn) liitetään tavallisimmin vihervasemmiston locksipettereihin ja muuhin epämääräiseen kansalaisainekseen. En kuitenkaan pidä tätä esteenä aiheeseen tarttumiselle, vaan haasteena. Huumesotaan liittyy useita samankaltaisia sumutuskeinoja, pelottelupropagandaa ja pitkäikäisiä valheita kuin monikultturismiinkin - ja ihmisten on tärkeää tietää niistä.

Varoitan jo tässä vaiheessa, että teksti on pitkä, mutta näitä asioita ei voi käsitellä olematta perusteellinen.

Aiheena huumausaineet on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, sillä länsimainen päihdekulttuuri on suuressa murroksessa. Yhä useampi tutkimustulos kertoo meille, että päihdelainsäädännössämme ei ole järkeä. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan Suomen ainoa laillinen huume (jollaiseksi en tässä yhteydessä laske tupakkaa, koska sen psykoaktiiviset vaikutukset ovat minimaaliset) on kaikkein vaarallisin ja häijyin (HS, 1.11.2010). Tämän toteamiseksi ei tarvitse kuin katsoa tilastoja: joka kymmenes suomalainen on alkoholin riskikäyttäjä. Alkoholin aiheuttamat välittömät kustannukset valtiolle sekä eläke- ja vakuutusyhtiöille ovat miljardi euroa vuodessa. Joka neljäs tapaturma sattuu känniselle ja 70-80 % väkivallanteoista liittyy alkoholiin. Työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy on joko alkoholisairaus tai alkoholimyrkytys (Suomen ASH).

Pelkästään näiden faktojen toteaminen ääneen pistää väkisinkin miettimään, miksi Suomessa (ja muissa länsimaissa) sakotetaan puistossa pössytteleviä ja kotona kasvattelevia jamaikahattuja, kun paljon tappavampaa douppia saa kaupasta niin paljon, kuin jaksaa kotiinsa raahata. Jokainen suomalainen tietää, että todennäköisin yliajaja / puukottaja / pahoinpitelijä / yömeluaja ei ole vihainen kannabishippi tai piriville, vaan naapurin opiskelijakommuunin porukka tai C-rapun tapajuoppo. Silti alkoholin haitat ohitetaan olankohautuksin ja jatketaan monomaanisen, huumevastaisen mantran lukemista.

Suomessa aktiivisimmin toimiva huumeiden vastainen kansalaisjärjestö kantaa nimeä Irti Huumeista ry (tässä tekstissä Ihry). Järjestö tekee huumevalistusta ja puhelintyötä sekä käyttäjien että heidän omaistensa tukemiseksi. Ihryn sivuilla todetaan, että "Irti Huumeista ry on yli 25 vuotta toiminut poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton valtakunnallinen ehkäisevää ja korjaavaa yksilö- sekä perhekeskeistä päihdetyötä tekevä kansalais- ja vapaaehtoisjärjestö".

Periaatteessa näin. Totuus on kuitenkin hieman monipuolisempi.

Kuten tiedämme, Raha-automaattiyhdistyksellä on maassamme uhkapelien monopoli valtion siunauksella. RAY:n hallituksessa istuu seitsemän valtioneuvoston edustajaa ja RAY:n myöntämistä avustuksista päättää viime kädessä valtioneuvosto (tästä kansalla on varmastikin riittävästi tietoa Jalkaleikkaus-Matin Nuorisosäätiö-sähellyksen myötä). Ja koska tiedossa on myös se, että RAY:n rahapeleistä ei voi oikeasti voittaa mitään (kaikkien pelien voittosuhde on sellainen, että masiinaan työntämästäsi eurosta saat takaisin maksimissaan 80 senttiä), voidaan RAY:n ajatella olevan valtion omistama monopoliyhdistys, joka kerää eräänlaista huviveroa. Ei siis vaadi kummoistakaan ajatusleikkiä tuumata, että RAY:n rahat ovat verovaroja, joiden jakelua määrittää valtakunnan ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin.

RAY:n osuus Ihryn rahoituksesta on merkittävä: Raha-automaattiyhdistyksen yleisavustus yhdistykselle vuonna 2009 oli 288 000 euroa, joka kattoi 46% yhdistyksen kokonaismenoista. Kokonaisavustusten määrä ja yhteiskunnan antamat palkkatuet muodostivat yhteensä 449 675 euron summan. Tämän lisäksi Ihry on saanut huomattavia avustuksia useilta kaupungeilta, joissa yhdistyksellä on toimintaa. Helsingin kaupunki tuki vuonna 2009 yhdistystä 10 000 euron vuokratuella. Jäsenmaksutulot edustavat IHRY:n tuloista alle yhtä prosenttia (Turun Seudun Kannabisyhdistys).

Toisin sanoen: kaikki raha, jota Ihry saa, on meidän rahaamme. Me rahoitamme tämän yhdistyksen toimintaa puolella miljoonalla eurolla per vuosi, mutta koska kyseessä on kansalais- ja vapaaehtoisjärjestö, meillä ei ole mitään keinoja vaikuttaa yhdistyksen toimintaan (muuta kuin liittymällä itse mukaan). Ihryllä on mahdollisuus tehdä mitä he ikinä haluavat - ja hehän tekevät. Täydellinen osoitus kaikenlaisesta harkintakyvyn ja älyllisen rehellisyyden puutteesta on Jukka Riipisen nimittäminen Ihryn toiminnanjohtajaksi.

Jukka Riipinen on yhdistyksen keulakuva, joka antaa haastattelut lehdille ja televisiokanaville. Riipisen perheenjäsen sekaantui nuorempana huumeporukoihin ja Jukan yöt kuluivat kirvestä hivellen ja aamut auton alle pommin pelossa kurkkien (Meidän perhe -lehden alkuperäinen juttu ladattavissa täältä). Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää suurinta osaa Riipisen asenteesta, mutta ylimielisyys, toistuva valehteleminen ja pelottelupropaganda eivät enää mene vaikean taustan piikkiin. Paras tapa tutustua Riipiseen on tehdä se hänen lausuntojensa kautta.

"On se aika outo juttu, et se [kannabis] ei oo myrkyllinen, kun se kuitenkin myrkyttää kehon ja mielen ja saa ihmisen menettämään elämänhalunsa, aiheuttaa masennusta, koulu, työpaikka, kaikki menee päin helkkaria."

Yksi tavallisimmista Riipisen esittämistä valheista on se, että hän väittää kannabista myrkylliseksi aineeksi. Tämä ei pidä paikkaansa: kannabiksen toksisuusarvo on niin matala, ettei sitä voida pitää sen enempää myrkkynä kuin vettä tai mäntyä. Historia ei tunne yhtään kannabiksen yliannostuksesta johtunutta kuolemantapausta, koska sellaista ei ole mahdollista saada: arvioiden mukaan kannabista pitäisi käyttää kerta-annoksena 13 kiloa jotta henki lähtisi, ja kun tavalliset käyttömäärät ovat grammassa tai kahdessa...niin, se siitä.

Kannabisriippuvuus (psyykkinen, koska kannabis ei muodosta fyysistä riippuvuutta) voi "myrkyttää" ihmisen mielen ja saada tämän menettämään elämänhalunsa - niin kuin nettiriippuvuus, uhkapeliriippuvuus, pornoriippuvuus tai mikä tahansa tapariippuvuus. Tällaiseen tilanteeseen joutuu joidenkin tutkimusten mukaan 10 prosenttia kokeillesta, toisten mukaan 1-2 prosenttia. Alkoholin kohdalla luku on yhtä suuri ja opiaattien sekä tupakan kohdalla suurempi.

Koulu ja työpaikka voivat mennä päin helkkaria kannabiksen takia, mutta merkittävästi enemmän ongelmia työ- ja opiskeluyhteisöissä aiheuttaa hampun laittomuusstatus. Muutoin täysin moitteettomasti käyttäytyvä työntekijä voi saada lähtöpassit viikonloppupolttelun takia - mikä on tasan yhtä reilua kuin antaa monoa sellaiselle työntekijälle, joka käy viikonloppuisin baarissa. Lisäksi laittomuus aiheuttaa ongelmakäyttäjille tarvetta salata ongelmansa sosiaalisen stigmatisoitumisen pelossa. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua rikollisen leimaa otsaansa.

"Se on rasvaliukonen se aine joka siinä [kannabiksessa] on ja sen takia se on erittäin vaarallinen."

Runsaassa käytössä THC:ta (kannabiksen vaikuttava ainesosa) kertyy elimistöön, koska THC:n puoliintumisaika rasvaliukoisena aineena on pitkä. Kehoon varastoituneen THC:n merkitys terveydelle on epäselvä. THC:n matala toksisuus viittaa kuitenkin siihen, että aineen kertymisestä elimistöön ei ole suurta haittaa ja ainoa vakava uhka on "takauma", jos kehoon varastoituneet kannabinoidit yhtäkkiä vapautuisivat verenkiertoon. En kuitenkaan löytänyt mistään lähteestä viitteitä tällaiseen. Tilanne rasvaliukoisuuden suhteen on epäselvä, mutta todisteita Riipisen väittämästä vaarallisuudesta ei ole.

"No esimerkiksi kannabisyhdistys on Suomessa tällainen joka tätä viestiä levittää, et siitä [kannabiksesta] ei ole mitään haittaa."

Avasin viisi minuuttia sitten Suomen Kannabisyhdistyksen kotisivut. Sivuston oikeassa laidassa on linkkilista "Luetuimmat artikkelit", jonka toiseksi suosituimpana artikkelina on juttu nimeltään "Kannabiksen käytön terveydelliset ja psyykkiset vaikutukset" (linkki). Jutussa todetaan mm. seuraavaa:

"Käyttäjät eivät pidä kaikkia kannabiksen välittömiä psyykkisiä vaikutuksia toivottavina. Yleisimpiä epämieluisia psyykkisiä vaikutuksia ovat ahdistuneisuus, joka toisinaan aiheuttaa suoranaisia paniikkireaktioita tai hulluksi tulemisen pelkoa sekä dysforiset tai epämiellyttävän masentavat tunteet. Erittäin suuret annokset voivat harvoin aiheuttaa psykoottisia oireita kuten harhaluuloja tai hallusinaatioita."

"Koulussa heikosti menestyneiden nuorten koulumenestys saattaa kärsiä entisestään jatkuvan kannabispäihtymyksen aiheuttamien kognitiivisten taitojen heikkenemisen takia."

"Nuorilla, jotka aloittavat kannabiksen käytön varhaisessa teini-iässä, on muita suurempi riski siirtyä kannabiksen suurkuluttajiksi ja muiden laittomien päihteiden käyttäjiksi sekä kehittää riippuvuus kannabikseen."

Kyllä, varsinaista hamppuglooriaa.

On totta, että internetin keskustelupalstoilla vilisee pajapettereitä, joille Jumala on yrtistä seuraava ja hatsilla parannetaan kaikki maailman ongelmat köyhyydestä nälänhätään, mutta Riipinen ei ymmärrä, että hän on tasan yhtä kujalla asioista: hän vain sattuu istumaan toisella puolella pöytää. Seuraava valhe:

"Käytännön kokemusperäinen tieto ja asiantuntemus osoittaa täysin selvästi, että kannabis on portti muihin huumeisiin."

Ikiaikaista paskapuhetta, joka ei suostu kuolemaan - koska Riipisen kaltaiset idiootit ja heitä kuuntelevat idiootit jatkavat sen suoltamista.

Kouluterveyskyselyn tutkija Riikka Puusniekka ja THL:n päihdetyön erikoissuunnittelija Markku Soikkeli totesivat HS:n pääkirjoitussivulla, että tutkimustieto on kumonnut porttiteorian (HS, 14.10.2010). Kuvaavaa on, ettei aihetta lähdetä sen kummemmin edes jaaraamaan tekstissä, sillä porttiteorian paikkansapitämättömyys ei ole ammattilaisille uutinen vaan todettava fakta.

Kannabiksessa ei ole mitään vaikuttavaa ainesosaa, joka saisi siirtymään vahvempiin huumausaineisiin. Porttiteoria toimii niillä henkilöillä, joilla on alttius koukuttua huumausaineen aiheuttamaan palkitsemisreaktioon aivoissa - joka saa ihmisen etsimään yhä voimakkaampia reaktioita (eli voimakkaampia huumeita). Tällaiselle ihmiselle on kuitenkin yhdentekevää, aloittaako hän päihdeuransa kannabiksella vai alkoholilla.

"Vuonna 2009 kuolinsyyraportin mukaan noin 75 % kuolleista, heillä oli myöskin kannabista eli hassista verenkierrossaan."

Tarvitseeko tähän edes sanoa mitään? En usko.

Kuten edellä kuvatuista lainauksista voimme päätellä, Riipinen on tiedoiltaan täysin kyvytön hoitamaan tehtäväänsä. Hän ja hänen alaisensa ruokkivat päivittäin suomalaisperheiden ahdistusta vääristelemällä, valehtelemalla ja pelottelemalla. Parhaimmillaan voisi toivoa, että Riipinen on vain katkera ja vähän tyhmä yrittäessään paikata elämänsä vääryyksiä ajamalla kaikki muutkin samaan demonisoituun narkofobiaan, josta hän itse kärsii. Mutta tilanne ei ole näin auvoisa: Jukka on vallanhimoinen, itsekäs, valehteleva kiusankappale.

Saapuessaan vieraaksi Anja Snellmanin keskusteluohjelmaan, josta lainauksenikin ovat peräisin (ohjelma tekstinä, linkki), Jukka sai vastaparikseen hampunkasvattaja Timo Haaran (joka on suomalaiseen umpimieliseen lainsäädäntöön kyllästyneenä siirtänyt toimintansa Viroon, jossa se onnistuu ns. vittuilematta [Korjaus 23.1.2011: Haara kommentoi jatkavansa viljelytoimintaa myös Suomessa, koska hän katsoo olevansa siihen "laillisesti oikeutettu EU-maassa nimeltä Suomi".]). Katsokaapa huviksenne, millaisella sanomalla Jukka tervehtii Haaraa:

"Ei mulla oo mitään sitä vastaan, itteasias, niinku sanoin sulle, niin mulla on helkkarillinen iskiaskipu ja sen takia mä kärvistelen täs tuolissa ja tota, Timo tarjos mulle hampunsiemenii tos ennenku tultiin ja must tuntuu et se vaan pahentaa tätä kipua ja alkaa vähän ahdistaakin. [...] Joo, kyl mä maistelin ku Timo kehu et siit on hyötyä, mut ei siit oo näköjään ku haittaa."

Hampunsiemen on yksi kaikkein tykeimmistä superruoista, koska se sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat 20 aminohappoa (eikä niitä nauttimalla pääse päihtymystilaan, saati ahdistuneisuuteen). Haaran tarkoituksena oli siis olla ystävällinen Riipistä kohtaan, mihin herra vuorenpeikko vastasi vittuilemalla ja valehtelemalla tuntemuksistaan televisiolähetyksessä.

Samanlaista kusipäisyyttä mies on harrastanut muutenkin. Joku nettisankari onnistui kuvaamaan kevättalvella videon, jossa Riipisen näköinen mies pyörii umpijurrissa Jyväskylän yössä. Video on kuitenkin niin epäselvä, ettei siinä näkyvän miehen henkilöllisyydestä voi saada varmuutta - se voi olla yhtä hyvin Riipinen kuin joku muukin. Riipinen luonnollisesti suivaantui asiasta, teki videosta rikosilmoituksen ja päätti purkaa raivonsa...Turun Seudun Kannabisyhdistykseen, jolla ei ollut asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että joku oli linkittänyt Riipis-videon Tuskyn Facebook-profiiliin. Koko jupakasta voit lukea Tusky:n kotisivuilta täällä (linkki), mutta lyhyesti todettakoon, että Tuskylla ei ollut videon kanssa mitään tekemistä, mikä ei kuitenkaan estänyt Riipistä syyttämästä yhdistystä julkisesti.

Nykyisellään tekstiä ei enää Ihryn sivuilta löydä, mutta Riipinen ei ole unohtanut turkulaisiin kohdistuvaa kaunaansa (IHRY, 6.8.2010):

"YouTubessa julkaistiin minua henkilökohtaisesti herjaava ja valheellinen video, joka kyllä nopeasti poistettiin soitettuani muutaman puhelinsoiton Turun Kannabisyhdistykseen. Tämä vyön alle lyönti on nyt rikostutkinnassa."

Siinäpä vasta mies puhumaan vyön alle lyönneistä. Tekstistä saa väistämättä sen kuvan, että Turun Kannabisyhdistys [sic] oli vastuussa videosta.

Mitä tästä kaikesta voimme päätellä muuta kuin sen, että Riipinen on totaalinen nilkki? Sen, ettei hän todellakaan halua vähentää huumehaittoja Suomessa - koska hän rakastaa sitä valtaa, näkyvyyttä ja arvostusta, jota hän työnsä kautta saa. Nyt häntä viimein kuunnellaan, eikä hänellä ole mitään aikomusta olla maksamatta maailmalle takaisin sitä hintaa, jonka hän joutui pulittamaan lapsensa huumeriippuvuudesta. Portugalissa huumeiden kieltolain höllentämisen vähentävän on todettu vähentävän huumeongelmia (YLE, 9.4.2009). Nämä tiedot myös Riipisen saatavilla, mutta häntä faktat eivät kosketa. Hän haluaa kostaa.

Riipinen ja Irti huumeista ry edustavat taantumusta, pahentavat huumeongelmaa, aiheuttavat hysteriaa, marginalisoivat ihmisiä ja rakastavat lapsillemme valehtelemista. Ja mikä hienointa, he tekevät sen sinun rahoillasi. Meidän päättäjiemme siunaamina. Ja media jatkaa Riipisen valheiden levittämistä, pysähtymättä hetkeksikään miettimään.

Hyvä Soumi.

PS. Kehotan vielä loppuun tutustumaan Riipisen persoonaan, eritoten Snellmanin haastatteluohjelmassa (Youtube-linkki, ensimmäisestä klipistä pääsee helposti seuraavaan). Katsokaa hampunkasvattaja Haaran käytöstä ja toiminnanjohtaja Riipisen käytöstä. Kumman haluaisitte huumevalistustyön johtoon, kumman haluaisitte lähemmäs lapsianne ja nuorianne?

Jos tämä vastenmielisyyden aalto ei ole tarpeeksi, voitte paistatella Riipisen loistavan egon paahteessa Studio Kotrossa (myöskin Youtubessa).

EDIT: Tein pienen tarkennuksen rikosilmoitukseen johtanutta Youtube-videota käsittelevään kohtaan. Tarkoitukseni ei ollut väittää, että videolla esiintynyt henkilö on Riipinen.